BLOGI, Ari-Pekka Hongisto: ”Kriisistä huolimatta pitää pystyä katsomaan myös eteenpäin, jotta omavaraisuusaste ei vaarantuisi”
6 huhtikuun, 2020
”Muistan lapsuudestani käytyjä keskusteluja vanhempieni ja isovanhempieni kanssa, kun pienenä eteläkarjalaispoikana hain merkitystä sanonnalle ”maailman kirjat ovat sekaisin”. Tuohon maailmanaikaan sanontaa käytettiin lähinnä tavanomaisesta poikkeavien paikallisten sääolosuhteiden kuvaamiseen. Pienelle pojalle, joka sai kasvaa metsäteollisuuden keskittymän tehtaan piippujen varjossa turvallisessa ympäristössä, tuo määritelmä riitti selitykseksi ja on säilyttänyt merkityksensä arkipuheessa näihin päiviin saakka.
Työurallani olen allekirjoittanut lukuisan määrän sopimuksia, joihin on kirjattu ehdoksi ”force majeure”. Tämä tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että sopimuslauseke antaa molemmille sopijapuolille mahdollisuuden purkaa sopimus ennenaikaisesti, esimerkiksi jonkin suuren luonnonmullistuksen, sodan tai kapinan nimissä. Tämän sopimusehdon käyttäminen on tuntunut aina todella abstraktilta sen epätodennäköisyyden vuoksi. Viime viikkoina tämä sopimuskohta on kuitenkin tullut vastaan ja konkreettisesti käytettäväksi valitettavan monilla aloilla.
Isoäidin sanonnalle tuli uusi merkitys
Viimeisen kuukauden aikana termit ”force majeure” ja ”maailman kirjat ovat sekaisin” ovat konkretisoituneet sanojen varsinaisessa merkityksessä. Ihmiset ovat joutuneet pysähtymään elämän perusasioiden ja kysymysten äärelle: mitä tapahtuu, kun rajat suljetaan samanaikaisesti lähes kaikkialla maailmassa ja ihmisten liikkumista rajoitetaan poikkeuksellisilla tavoilla?
On syntynyt tarve niin yksilö- kuin kansallisellakin tasolla varmistaa, että elämälle välttämättömät perusasiat on turvattu. Perustarpeista ensimmäinen on ruoka. Kotimaisen ruoantuotannon, maatalouden ja omavaraisuuden merkitys on viimeisen kuukauden aikana saanut lähes ennennäkemättömän huomion ja arvostuksen.
Ruoantuotannon ulkoistaminen ei ole kestävä ratkaisu
Tietoisuuden kasvaminen ehtyvistä luonnonvaroista ja ennen kaikkea elämän perustarpeista eli juomaveden ja ruoan saamisen varmistamisesta eivät enää ole olleet itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa. Samaan aikaan kotimaisen maatalouden ja maaseudun ahdinko on syventynyt. Maaseutu tyhjenee ja väki pakkautuu kaupunkeihin. Elinkeinoelämän tähän saakka pysyväksi oletettu rakennemuutos ja hyvinvointiyhteiskunta ovat johtaneet siihen, että kotimaisia työntekijöitä ei ole riittänyt maaseudun kausiluonteisiin töihin riittävästi enää vuosikymmeniin.
Maatalous vaatii pyöriäkseen tänä päivänä arvioiden mukaan lähes 20 000 ulkomaalaista kausityöntekijää, joiden turvin omavaraisuusaste ruoantuotannossa on meillä Suomessa saatu pidettyä edes kohtuullisella tasolla. Yleisemmällä tasolla länsimaat ovat ulkoistaneet todella voimakkaasti globaalin kasvun sokaisemina ruoan tuotantonsa. Tästä esimerkkinä naapurimaamme Ruotsin elintarvikkeiden omavaraisuusaste on enää 50 % luokkaa.
Poikkeustilasta huolimatta omavaraisuutta on kehitettävä
Varmistaaksemme, että omavaraisuusaste vahvistuu globaalista kriisistä huolimatta myös tulevaisuudessa, kaikkien osapuolten tulee pystyä tässäkin ajassa katsomaan myös eteenpäin ja tehdä entistäkin vastuullisempia päätöksiä.
Meistä jokainen voi omalla tahollaan vaikuttaa turvallisemman ja paremman huomisen luomiseen.
- Kuluttajat: Tukekaa ostovalinnoillanne kotimaista alkutuotantoa.
- Poliittiset päättäjät:
a. Varmistakaa maatalouden välittömästi tarvitsemien resurssien riittävyys ja luokaa pysyvämpiä toimintamalleja, joilla turvataan työvoiman riittävyys maataloudessa ja jotta yhä useampi suomalainen voisi tulevaisuudessa kouluttautua ja työllistää itsensä, myös kausiluonteisessa työssä.
b. Ei unohdeta rahoituskanavia ja niiden olemassaolon tärkeyttä, joilla tuetaan T&K-sektoria, joilla kehitetään tulevaisuuden tuote-, teknologia- ja palveluratkaisuja. - Maanviljelijät: Muistakaa pitkäjänteinen maan kasvukunnosta huolehtiminen myös vaikeina aikoina.
- Yrittäjät: Pidetään myös jatkossa kiinni poikkeustilan luomasta yhteisöllisyydestä. Yhdessä olemme vahvempia ja yhteistyöllä saamme aikaan merkittäviä tekoja.
Poikkeusaika pysäyttää hetkellisesti meidät kaikki yksilöinä ja lamauttaa väliaikaisesti laajemmin elinkeinoelämää. Poliittisten päättäjien ja päätösten prioriteetti on ollut turvata ensisijaisesti kansalaisten terveys tuntemattoman uhan edessä. Samaan aikaan lamaantumisen kanssa ihmiskunnalle tulee tarve ja mahdollisuus myös uusiutua.
Poikkeustilassa ja siitä huolimatta, muutos on mahdollisuus. Voimia muuttuviin olosuhteisiin meille kaikille.”
Ari-Pekka Hongisto
Kiertokasvu
Lisätietoa työpaikoista alkutuotannon parissa löytyy esimerkiksi täältä: TÖIHINTILALLE.FI >>
